“Olen vasta myöhemmällä iällä löytänyt metsästämisen hienouden.” Toteaa tyynen rauhallisesti 30-vuotias Jyri Sovisaari, joka kertoo harrastaneensa metsästystä nyt reilun viiden vuoden ajan. Kaverin kanssa kalastusharrastukseen ”jotain lisää” kaivannut Jyri onkin antanut metsälle ja metsästykselle niin sanotusti ensin pikkurillin ja sittemmin koko käden.
”Kyllähän tämä näkyy vähän niin kuin kaikessa ja vaikuttaa aika lailla koko elämään, mutta pelkästään positiivisesti” Jyri tuumaa ja kertoo käyvänsä toisinaan myös puolisonsa kanssa jahdissa.
Vaikuttavan hienon kotimaisen kolmikon omistajana Jyri hehkuttaa koirien ja metsästysharrastuksen monipuolisuutta. Valinta kotimaisista roduista tuntuu olevan tälle herralle melkoisen itsestäänselvyys: ”Nämä rodut on jalostettu tänne koviin pohjolan oloihin ja täällä ne ovat paitsi ylivertaisia, myös parhaimmillaan” Jyri toteaa.
Kotoa löytyy tällä hetkellä kolmea viidestä kotimaisesta rodusta. Vain porokoira ja lapinkoira loistavat poissaolollaan, sillä perheen koirapainotus on vahvasti metsästyskoirissa. Perheen lauman muodostavat tällä hetkellä vajaan puolentoista vuoden ikäinen karjalankarhukoira Hirviparonin Kuuraa eli ”Kuura”, 2,5v-vuotias suomenpystykorva Ervastinkallion Pikku-Ukko eli kutsumanimeltään ”Sulo”, Jyrin ensimmäinen oma metsästyskoira, 7-vuotias suomenajokoira Korpihaan Viki eli kutsumanimeltään ”Viki”.
”Tämä on tehokas kolmikko, jossa jokaiselle on oma erityisosaamisalueensa. Ajokoiralla pyydetään jänistä, karhukoiralla karhua sekä hirveä ja emännän pystykorvalla sitten kanalinnut ja pienpedot. Tulee koko repertuaari katettua kolmella monipuolisella koiralla” Toteaa Jyri, jopa aavistus tyytyväisyyttä äänessään.
Isäntä on ylpeä laumastaan ja sen voi aistia keskustelun tuoksennassa. Ja syystäkin! Tämän tehotrion menestys metsällä ja kokeissa on ollut kiitettävää eikä ensi kausi tuo toivottavasti poikkeusta; ”Ajokoiralle on tavoite kaataa kahdeksan jänistä. Sillä tulisi silloin sata kaatoa täyteen”, omistaja ynnää.
On ollut tietoinen valinta, että perheen ruokakuppeja tyhjentävät vain kotimaisten rotujen edustajat, joskin muitakin rotuja on harkittu ohikiitävän hetken: ”Onhan se niin, että kun rotu on tänne jalostettu niin se tänne sopii ja pärjää näissä oloissa. Ei ajokoiralle ole väliksi paljonko siellä metsässä on lunta, jos jänis menee edellä. Karhukoira on sitkeä ja pärjää laajoilla alueilla, kun taas pystykorva on monipuolinen metsäkaveri, josta saa pyyntiseuraa useammalle sesongille” Jyri avaa rotuvalintojensa taustoja.
”Ja toki on päätökseen vaikuttanut myös saataville oleva koirakanta. Karhukoira löytyi samasta metsästysporukasta, hyvältä kasvattajalta mahtavista vanhemmista niin eipä siinä kauan tarvinnut miettiä” Jyri taustoittaa.
On hienoa kuulla, että kotimaisten rotujemme ominaisuuksista ja sopivuudesta pohjoisiin oloihin on pidetty tiukasti kiinni. Tämä mahdollistaa menestyksekkään metsästyksen niillä myös tänä päivänä.
Kysyttäessä mitä kotimaisuus ja luonto merkitsevät vastaus löytyy kuin apteekin hyllyltä:
”Molemmat ovat korvaamattoman tärkeitä. Kaikessa siihen tulee pyrittyä ja kiinnitettyä huomiota. Jos suinkin mahdollista hankin kaiken kotimaisena: koirat, vaatteet, käyttötuotteet, aseet ja puukot. Olen valmis näkemään hiukan enemmän vaivaa saadakseni kotimaista. Yksinkertaisesti luotan kotimaiseen laatuun” Jyri sanoo ja jatkaa, ”Esimerkiksi kiväärini ovat vanhoja, mutta ne ovat todellisia käyttöaseita, jotka on tehty kestämään kovaa käyttöä vuosikymmeniä.” Jyri kertoo, että kotimaisia tuotteita kyllä löytyy, kun tietää mitä etsii.
Hän kertoo maksavansa tarvittaessa hiukan enemmän mielellään, sillä luottaa kotimaisten tuotteiden laatuun.
”Sain aikoinaan isältäni hänen vanhan, kotimaisen metsästyspuvun, jota hän oli käyttänyt jo vuosia. Kun hänen tarpeensa loppui, puku siirtyi minulle. Tällä hetkellä puku taitaa olla liki 15 vuotta vanha, mutta se on edelleen ehjä”, Jyri sanoo.
