Seitsemänvuotias shetlanninlammaskoira Hertta on nimensä veroinen arjen sankari. Ilostuttamisen ja hyvän mielen tuomisen lisäksi Hertta onnistui varoittamaan omistajiaan henkeä uhkaavasta vaarasta.
Kolmen muun koirakaverin ja omistajiensa kanssa Etelä-Pohjanmaan Teuvalla asustavaa Herttaa on kutsuttu pennusta asti perheen ilopilleriksi.
– Hertta on aina hyvällä päällä. Se ottaa ilolla ihmiset vastaan ja rakastaa huomiota ja rapsutuksia, kertoo Hertan omistaja Marjo Mäntylä.
Huomion osoitusten lisäksi Hertta rakastaa vauhtia ja vapaana temmeltämistä. Silloin juostaan pitkin pihoja ja paimennetaan niin lintuja, rusakoita kuin naapurin kissojakin.
– Innostuessaan esimerkiksi agilityn tiimellyksessä tai leikkiessä meno on kovaa, ja Hertta tykkää myös ilmoittaa itsestään kaikille: ”vuh, vuh täältä mä tulen, kuulittekste?!!”, kertoo Mäntylä.
Hertta rakastaa vauhdin hurmaan – nyt mennään eikä meinata!
Aina tassun mitan edellä
Hertta on villistä luonteestaan huolimatta erittäin viisas. Tämän Hertan omistajat saivat todella tuta eräänä iltana reilu kolme vuotta sitten. Silloin Hertta todisti, että sen sydäntä tarkoittavalla nimellä on aivan omanlaisensa merkitys.
– Vaikka Hertta rakastaa kaikkien sylissä olemista, on oman isännän syli kuitenkin ylitse muiden. Avopuolisoni palasi jalkapallotreeneistä kotiin valitellen oloaan. Miehen mentyä makuulle Hertta tavanomaisesti hyppäsi hänen mahansa päälle makoilemaan. Tällä kertaa Hertan käyttäytyminen oli kuitenkin normaalista poikkeavaa. Se ravasi toistuvasti tassuillaan rintaa, nuoli naamaa ja haukahteli välissä, kertoo Mäntylä.
Omistajat oudoksuivat Hertan käytöstä, mutta eivät osanneet noteerata sitä sen kummemmin.
– Jokin ajatus tuli, että onkohan kaikki kunnossa, kun koirakin noin erikoisesti käyttäytyy. Hetken kuluttua herättiin todellisuuteen: nyt on oikeasti hätä. Mieheni sydän pysähtyi yllättäen, ja hänelle jouduttiin tekemään kiireinen pallolaajennus vielä samana yönä, muistelee Mäntylä.
Onneksesi kaikki päättyi hyvin. Kotiutumista odotti kotona innokkaat ja omistajaansa ikävöineet koirat.
– Oli liikuttavaa huomata, kuinka koirat ymmärsivät tapahtuneen ja olivat olleet myös huolissaan. Edelleen sen saman sydämen lyöntejä Hertta kuuntelee joka ilta.
”Jokainen koira on omalla tavallaan arjen sankari – hyvän mielen tuoja” kertoo Hertan omistaja Marjo Mäntylä.
